Nyt mua jännittää..






Heisan murut! Täällä on taas viikko vierähtänyt ja pieni piipahdus täällä bloginkin puolella.
Loma on tosiaan lusittu ja nyt ollaan vuorostaan ja valitettavasti pienellä saikulla.
Minulla on oika olkapää ollut jo monta kuukautta sökönä, mutta olen kuitenkin sen kanssa saanut sinniteltyä joillain tavalla. Diagnoosi on jäätynyt olkapää.
Olkapäähän on kertaalleen jo piikitetty kortisoonia, ilman minkäänlaista tulosta ja
nyt tilanne on valitettavasti pahempi, joten seuraavaksi odoteetaan magneettikuviin pääsyä, sekä niiden tuloksia.
Lääkäri tuossa jo hieman vihjaili, että mahdollisesti edessä odottaa leikkaus, mutta en sitä murehdi ennenkuin kuvat on otettu ja niistä nähdään tilanteen vakavuus.

Se on myös yksi syy minkä vuoksi blogissa on ollut hieman hiljaisempaa, koska olkapää ja käsi on välillä niin hemskutin kipeä, että jopa kuvaaminen ja kirjoittaminen on hieman kivuliaampaa tällä hetkellä.
Mutta eipä hätää, minä keksin siihenkin uudet tuulet, eli huomenna meinaan julkaista minun ensimmäisen tubevideon!
Katsotaan minkälaista matskua minä teille saan tuotettua, ihan vähän jännittää :D








Jos ei itse pysty kuvailemaan kannattaa antaa lapsenlapsille kamera :D
Oli viime viikolla tyttäreni perheen luona ja
annoin lapsenlapsille kamerani käyttöö hetkeksi ja kehotin kuvaamaan.
No pojat tekivät työtä käskettyä, innosta puhkuen.
Vaikka järkkäri olikin paina, ei se poikien intoa lannistanut. Toki minä hieman kannattelin sitä, mutta pojat itse sommitteli, tähtäsi ja painoi laukaisinta ja välillä antoi mennä oikein sarjatulella kuvia. Oli ihana katsoa heidän heittäytymistään ja sitä aitoa riemua uuden opettelemiseen.
Kyllä näistä pojista vielä kuvaajia tulee, ihan varmasti :D

Huomenna pistän teille linkkiä mun kanavalle, joten nyt ei muuta kuin,
Ihanaa viikkoa murut <3

Hiihtolomalla-juniori juomahatussa




















Heissan!

Toivottavasti teillä on ollut ihana hiihtolomaviikko. Tämä ryhmä rämä kotiutui tiistai-iltana laivareissulta ja eilinen meni aika lailla lepäillessä. Matkalaukut lojuvat edelleen olohuoneen lattialla-niilläkään ei ole kiire minnekään.

Reissussa oli omat ja ystävien tenavat, ne jotka hengaa meillä muutenkin aina tai siis pari niistä. Ne joiden kanssa on tullut jo useampi reissu heitettyä ja seuraavat jo suunnitelmissa.
Matka oli leppoisa ja riemua täysi, jos ei lasketa hetken aikaa mököttävää Sakkea, joka ei saanut sadan euron ale-lenkkareita reissusta-tosin karkkipussilla leppyy isompikin jätkä ;)

Hiihtolomalaisia oli paatti täysi, isompia ja pienempiä. Yksi laulua rakastava poppoo sattui osumaan seinänaapureiksemme-karaoke raikasi koko yön, välillä nuotin vierestä ja toisinaan osui ihan siihen mihin pitikin.
Joku tippui sängystä sen seitsemän kertaa yön aikana, mutta tahtia se ei tuntunut hidastavan. Aamulla heistä ei kuulunut enää pihahdustakaan. Säälin sitä kaveria, jolla aamulla oli darran lisäksi kroppakin mustelmilla.

Me suunnattiin heti aamusta meriaamiaiselle, jonka jälkeen käytiin maissa pikkaisen shoppailemassa, tai siis lapset shoppaili ja minä maksoin, paitsi niitä kenkiä;)
Ja jos nuo junnut piti hajurakoa meihin aikuisiin laivalla ja maissakin- niin voi sanoa että niin pidin minäkin siinä vaiheessa, kun näin Saken tuo juomahattu ja sandaalit jalassa tulevan vastaan laivan käytävällä-hitto kuinka tyytyväisen näköinen hän olikin itseensä:D
Siis meidän perhe onkin oikeasti tallainen...
Oikeasti ihan parhaita hetkiä-junnujen kanssa <3

Loppu lomalle ei olekaan sitten sen suurempia suunnitelmia, ihan viihdytään täällä kotosalla me ja ne lasten ystävät, joista taas yksi heräsi meiltä tänä aamuna, niin kuin joka aamu siitä lähtien kuin loma alkoi.  Niin ja lapsenlapsetkin on haettu kyläilemään ja pulkat kaivettu esiin. Aurinko paistaa ja rinteet odottaa laskijoita. Minä rakastan tätä, kun talo on täynnä vilinää <3

Nyt aurinkoista viikkoa kaikille, pulkkamäki kutsuu<3

Viikonloppu kuvina










Tämä viikko meni nopeammin kuin uskoinkaan ja hyvä niin, koska nyt ollaan vihdoin lomalla.
Viime viikot on ollut aika haipakkaa niin töiden kuin vapaa-ajan rientojen suhteen.
Loman alkajaisiksi meillä hajosi pakastin, Verbu soitti minulle töihin "äiskä meidän pakastimessa on jotain vikaa, olin ottamassa pakastimesta ruokaa ja se on ihan lämmin. Se taitaa sulaa".
Ja sulihan se ja ruoat samalla. Onneksi neiti ehti viedä marjat parvekkeen pöydälle kylmään. Muu sapuska lensi roskiin. Olen juuri nyt hullun iloinen näistä kymmenen asteen pakkasista.

Seuraavaksi hajoamisvuorossa oli ompelukone. Verbu ompeli ystäviensä kanssa vaatteita ja kesken kaiken tuo liian kallis kapistus sanoi työsopimuksensa irti. Ja ei, en aio viedä sitä huoltoon vaan tungen kaapin perälle unohduksiin.
Pisteeksi I:n päälle lauantaiksi suunnitellut ystäväni synttäririennotkin peruuntuivat minun osaltani, koska mikäpä on sen mukavampi tapa aloittaa lomailu, kuin pikku flunssalla.
Synttärijuhlat vaihtuikin siis sohvannurkkaa.
Viikonloppu onkin mennyt pupu kainalossa kisoja katsoen ja välillä pelaten Musa Pekka -korttipeliä.

Mutta on näihin viikkoihin toki mahtunut paljon/pääsääntöisesti ihania hetkiä; se leppoisa viikonloppu:)
Kivoja pr-tapahtumia, joista yksi on nostettava nyt heti esille.
Kävin tiistaina katsomassa Hemtexin ja kuvittaja/taiteilija Nadja Wedinin designyhteistyömalliston, joka on satumaisen kaunis.
Mallisto tulee ensi viikolla kauppoihin, joten voitte käydä kurkkimassa tarkemmin tuotteita ja kuosia paikan päällä. Mallistosta löytyy mm. kynttilöitä, vihkoja, petivaatteita ja verhoja.
Minusta tämä metsä/eläinaihe on tosiaankin kaunis ja tietysti katseeni nauliutui heti ensimmäisenä tuohon rusakkoon, joka näyttää ihan meidän Nöppöseltä.
Mallistossa on saatavilla nuo pussilakanat myös oliivinvihreänä, joihin ihastuin valkoista versiota enemmän, vaikka joskus kiven kovaan väitin, ettei meille tule sisustukseen mitään vihreää-olin väärässä.
Minun on vain saatava nämä.

Tein myös kivan kirpparilöydön. Tuo musta pikku hylly keittiössä, oli kulunut ja ruma, ja kustansi sen viisi euroa. Kannoin sen kotiin ja maalasin mustalla kalkkimaalilla, ja siitä tuli ihana-minun mielestäni.

Maalisuti on huitonut kodissa enemmänkin, siitä lisää tulevalla viikolla. Nyt kaivan korttipakan esiin ja lapset kainaloon ja uusi erä alkakoot.


Huomenna oli kunto mikä hyvänsä, starttaamme lomalle. Illasta suunnataan laivalle lasten ja heidän ystäviensä kera, ja nautitaan reissusta <3
Mukavaa sunnuntaita ja reipasta hiihtolomaa, kaikille joilla se on jo alkanut!


Ystävänpäivä






                                 Hei just sinä! Oikein ihanaa ystävänpäivää <3

Milloin lopetettiin vanhuksista välittäminen?




                                                              Kuva et -lehti


Tällä kertaa blogissa puhutaankin vaikeasta aiheesta, aiheesta jota olen saanut seurata vierestä ystäväni kamppaillessa vuosia asian kanssa.

Olen katsonut rakkaan ystäväni taistelua oman äitinsä puolesta, joka on 86-vuotias Alzheimer potilas. Jotenkin sitä kuvittelisi, että ikäihmisellä olisi oikeus turvalliseen vanhuuteen. Sitä minä ainankin itse toivoisin. Oikeus hoitopaikkaan, kun oma jaksaminen tulee siihen pisteeseen, ettei enää omassa kodissaan pärjää eikä se tunnu enää tutulta ja turvalliselta, kun siellä ei enää oikein uskalla olla. Mutta valitettavsti asia ei ole näin. 

Tämä herttainen vanhus on muistisairas vanhus. Muistisairas, joka ei aina tunnista omaa kotiaan tai omaisiaan.
Vanhus joka on kaatunut kotonaan monta kertaa-liian monta.
Hänet on viety sairaalaan useasti ja ihan yhtä monta kertaa kotiutettu takaisin omaan kotiinsa.
Joskus hänet on pidetty osastolla pari päivää, joskus viikkoja, mutta yhtä kaikki aina palautettu kotiinsa, vaikka rouva on jo itse pyytänyt ja toivonut pääsevänsä hoitokotiin. Hänet on tikattu, ja hän on onnistunut sytyttämään vahingossa jopa oman sänkynsä tuleen. Siitäkään huolimatta hän ei saa hoitopaikkaa. Tohtorit ovat todenneet, että vanhuksen on parempi olla kotona. Parempi kenelle?
Jokainen haluaa varmasti olla omassa kotonaan niin kauan kuin se on mahdollista, siitä ei ole epäilystäkään,  mutta siinä vaiheessa kun se ei enää suju, kun vanhus itse jo toivoo pääsevänsä laitospaikalle, niin silloin olisi enemmän kuin toivottavaa, että häntä kuunneltaisiin-oikeasti.

Lääkärin toteamukset; syytä hallitusta tai ei me näistä päätetä vaan kotihoito, ei oikeastaan auta pientä ihmistä. Ei nyt tullut selville, että kummanko, mummon vai ystäväni tässä olisi noustava barrikadeille ja vaadittava hallitusta vastuulle. Kotihoito ja lääkärit, kun eivät tunnu vastuuta ottavan. Kotihoito käy nykyään 3 kertaa päivässä, katsoo vaipan jättää kakkakikkareet kylppärin lattialle. Antaa lääkkeet ja joskus unohtaa dosetin pöydälle, että mummeli voi siinä rauhassa ottaa pillerit uusiksi, katsoo että aloittaa ruokailun, mutta ei sitä, että syökö annoksen loppuun. Ja eihän rouva aina syö, koska ruoka löytyy joskus siivouskomerosta, kun rouva erehtyi jääkaapin paikasta. 
On se tosin kiva, että ovat kuitenkin huumorintajuista porukkaa, koska kerran kun toivat rouvaa kotiin sairaalareissun jäljiltä, sattuivat kysäisemään kuitenkin mummolta rapussa, että tiedätkö missä olet? 
Mummo katseli ympärilleen ja totesi "En". 
"Saatko oven itse auki"? 
Siihen ystäväni totesi huolissaan, että toivottavasti ei, jottei pääse pakkasella harhailemaan pihalle! Siinä täytyi olla jotain todella hauskaa, koska remahtivat railakkaaseen nauruun. Ihan ei ymmärretty, että mitä siinä oli niin pirun vitsikästä? Mummo jääpuikkona pihalla? 

Ja koska joku kuitenkin kysyy, että miksi ei tytär sitten hoida mummoa, niin voin kertoa, että hoitaa kyllä. Käy kaupassa, siivoaa, hoitaa pankkiasiat, vielä lääkärireissut ja on valmiina aina kun hälytys tulee.
Hän hoitaa myös oman poikansa ja perheensä, vammautuneen veljensäkin. Kuka antaisi hänelle joskus vapaata tästä kaikesta?

Kuinka paljon yhden ihmisen täytyy jaksaa, ja miksi vanhus ei saa hoitopaikkaa, kun siihen on selkeä tarve ja hän sitä itse toivoo?

Vanhuspalvelulaki sanoo näin;
Lain tarkoituksena on:
1) tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista;
2) parantaa ikääntyneen väestön mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja tarvitsemiensa palvelujen kehittämiseen kunnassa;
3) parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja sekä ohjausta muiden tarjolla olevien palvelujen käyttöön yksilöllisten tarpeittensa mukaisesti ja riittävän ajoissa silloin, kun hänen heikentynyt toimintakykynsä sitä edellyttää; sekä
4) vahvistaa iäkkään henkilön mahdollisuutta vaikuttaa hänelle järjestettävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan sekä osaltaan päättää niitä koskevista valinnoista.

Miksi näin ei tapahdu? Odotellaanko tässä luonnollista poistumista kenties? Pistää niin vihaksi.
Miten on arvon lääkärit ja kotihoito, eväisitkö omalta äidiltäsi tai isältäsi hoitopaikan?
Eikö jokaisen vanhuksen pitäsi saada elää ja tuntea olevansa turvassa?




Talvinen merenranta, kuppikakkuja ja palaneita sormia



















Heissan!

Vitsi että olen tyytyväinen viikonlopusta.
Oli nimittäin tosi upea ilma, vaikka pakkasta piisasikin. Ja lauantaina meillä oli poikkeuksellisesti vapaata ihan koko porukalla. Saken pelit osuivat perjantaille ja sunnuntaille, joten nautittiin tosissaan yhteisestä vapaasta lauantaista.

Innostuin jopa leipomaan pitkästä aikaa. Ihan perus mokkapalaohjeella taiteilin muffinssit. En muistanutkaan kuinka makeita nuo mokkapalat oikeasti onkaan. Kyllähän niitä yhden syö, mutta enempää ei kyllä pysty, ei sitten millään.
 
Kun minä alan leipomaan ja kokkaamaan  yleensä aina sattuu jotain, niin tälläkin kertaa.
Sulatin voin posliini lautasella, tietenkin kyseinen kippo kuumenee mikrossa ihan törkeen kuumaksi, joten pari sormea kärähti siinä samalla, keskisormi pahiten.
Tein toki sitkeästi leipomukset valmiiksi, mutta jouduin seisomaan sormet juoksevan veden alla, lähes tulkoot koko ajan.
Välillä laitoin sormet haalealla vedellä täytettyyn vesimukiin ja jatkoin leivontaa.
Hieman rupesi huvittamaan miehen huokaus; pysyisitkö poissa vaan sieltä keittiöstä.
Googlasin kaikki mahdolliset vinkit kuinka helpottaa palovamman aiheuttamaa kipua ja yksi vinkki oli käyttää perunan viipaleita. Se muuten toimii hieman.
Loppuihan se kirvely kuuden tunnin jälkeen.

Eilen oli siis pelipäivä ja sitä ennen kävimme siskon kanssa taas tuolla tutulla rannalla käppäilemässä.
Oli muuten kaunista ja kylmää. Rannassa oli perheitä retkellä, ja muutama lenkkeilijäkin nautti kauniista säästä.
Aurinko ja tuuli pisti silmät vuotamaan, niin että ripsivärit valuivat pitkin poskia. Olisi kannattanut valita aamulla se vedenkestävä vaihtoehto. 

Iltapäivällä suunnattiin taas Saken peliin, tällä kertaa Tuusulaan.  Koska tuo junnu pitää viedä pelipaikalle aina jo reilu tunti ennen pelin alkua, jäi meille runsaasti luppoaikaa.
Koska rakastan kirppareilta, etsittiin käsiimme sellainen.
Ihan ytimessä löytyi valtavan iso Femmatori, jossa suosittelen käymään, jos vain Tuusulassa liikutte

Löysin sieltä nuo ihanat kauris mukit, jotka olivat ihan uudet, pakkohan niitä oli pari ostaa. Mukaan lähti myös yksi pellavainen tyynynpäällinen. Kukkiakin siellä olisi ollut, mutta koska viikonlopun aikana on jo kolme nippua tullut ostettua kotia koristamaan, sai tällä kertaa kukat jäädä toisten iloksi.
Peli päättyi tällä kertaa tappioon, mutta muuten ihan mainio matsi.
Viikonloppuna tuli vielä katsottua Putous ja voih, se Tanhupallo <3  Ihan paras!


Kaunista alkanutta viikkoa teille, miten se teidän viikonloppu oikein meni?